Otan haasteen vastaan!!

Ihanaa haaste! Kiitos Julian sain haasteen tehtäväkseni, jännittävää! (: Se onkin ensimmäiseni.


1. Esitä kuvina 11 asiaa, joista pidät tai jotka saavat sinut jollain tavalla onnelliseksi2. Haasta tehtävään kolme muuta bloggaajaa: laitetaan tähän nyt vaikkapa Elisa, Ti-Ri ja hmmm Defying Gravity! (:


Okei, kaikki kuvat on varmaankin noin miljoona vuotta vanhoja, mutta eiköhän nämä kelpaa (: 

matkustelu! -Kreeta

laukut... 

leipominen (: 

neulominen

itämainen tanssi<3

rakkaat koirani (:

kirkkaat ja kesäiset värit! etenkin turkoosi (:

hyvä musiikki, keikoilla käynti

auringonlasku<3

SUKLAA

paras ystävä <3

Viikkoni on mennyt oikein mahtavasti! Viime postauksessani kerroin huolistani, erityisesti siitä, että tunnen oloni yksinäiseksi. Nyt huoleni ovat helpottaneet, sillä saatiin T:n kanssa asiat taas sujumaan ja aurinko alkaa taas paistamaan elämääni (: Perjantai kolmastoistakaan ei ollut tänä vuonna epäonnen päivä (mitä se yleensä on) vaan päinvastoin, hyvän onnen päivän! Sain lukion toisen kymppini, vieläpä matematiikasta! Melkeinpä hypin ja pompin riemusta koko illan, koska olin niin onnellinen (: Illalla näin taas ihania ihmisiä Walkersilla ja pidin hauskaa! Hyvää kohta alkavaa sunnuntaita kaikille (:

Kiittäen ja kumartaen, Miisa

Kerron teille tarinan

Jostain syystä olen ollut todella toimeton viime aikoina. Olen oleillut kotisohvalla enemmän kuin milloinkaan ja ajatellut asioita, koska kerrankin on siihen ollut aikaa. 


Ajatellessani viimein ymmärsin, että ajan muuttuessa myös kaikki ympärillämme muuttuu. Ympäristömme muuttuvat, koulumme ja työpaikkamme muuttuvat, kaverimme ja ystävämme muuttuvat ja lopuksi muutumme itsekin. Olen ruvennut kaipaamaan vanhoja hyviä aikoja, aikoja jolloin olimme ystävieni kanssa tiivis porukka ja näimme päivittäin. Ruvettiin seurustelemaan, koulut vaihtuivat ja kuvioihin tuli lisää ihmisiä. Näimme enää viikottain, parin viikon välein, kuukausittain.. nykyään emme edes silloin. 


Ystäväni ovat muodostaneet uudet piirinsä, piirit jonne minun on erittäin vaikea sopeutua. En ole ihminen, joka osaa puhua käyttäen sivistyssanoja, en ihminen, joka tekee itsestään suuren numeron. Olen ujo ja hiljainen, jos en tunne ihmisiä. Tuntuu ahdistavalta pyrkiä joukkoon, jossa kaikki muut tuntevat toisensa erittäin hyvin ja minä olen se ulkopuolinen, se jolle hymyillään kannustavasti, mutta jätetään sisäpiirijuttujen ulkopuolelle. 


Kaikki parhaat ystäväni seurustelevat ja viettävät tietenkin paljon aikaa kumppaneidensa kanssa. Jotkut ovat täysi-ikäisyyden (tai väärien papereiden) ansiosta löytäneet baarielämän ja muuttuneet sen mukana. Olen ilkeä ja sanon, että osasta on tullut pinnallisia, mutta niin se mielestäni on. Mielestäni on pinnallista, jos ei osaa keskustella muusta kuin siitä kuinka sekaisin on ollut viime perjantaina, korjatkaa jos olen väärässä. Minusta tuntuu, että olen jäänyt jumiin kaiken keskelle. Tajuan, että minun olisi aika luoda uusia suhteita ja yrittää pitää kiinni niistä tärkeimmistä, mutta silloin tällöin se vain tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta! Ette uskokaan kuinka monet yöunet olen menettänyt vain sen takia, että pelkään menettäväni parhaan ystäväni baareille ja poikaystävälle. 


Saatan kuulostaa kateelliselta, katkeralta ja kaikelta negatiiviselta. Myönnän olevani hieman kateellinen siitä, että ystävilläni on poikaystävät. En kuitenkaan halua sitä oloa, kun tunnen keskeyttäneeni jonkin tärkeän hetken soitollani (joka tuurillani on todellakin aina soittaessani), enkä myöskään halua olla suhteen kolmas pyörä, joka minusta väkisin tulee jos vietetään aikaa kolmistaan. 


Avautumiseni, joka helpotti kummasti, jälkeen kerron teille, että olen minä lomalla ehtinyt nähdä tuttujani, joita tulee nähtyä aivan liian harvoin ja viettänyt heidän kanssaan ihania hetkiä<3 Lähinnä olen taiteillut kaikille kynsiä pitkin viikkoa (: Hyvää toista pääsiäspäivää kaikille! Toivottavasti teillä on ollut mukava pääsiäinen (: 

pääsiäissunnuntain look!

kun ei löytynyt suklaamunaa..

päätin palata yläasteelle!

love u <3

Kiittäen ja kumartaen, Miisa

Laatuaikaa veljen kanssa

Lumista kevätpäivää itse kullekkin. Oli kyllä aamulla pienoinen järkytys, kun huomasi valkoisen maiseman. No, ehkä me tästä selviämme (: Tosiaan viikonloppuni meni juhliessa kaverin syntymäpäiviä ja ollessa Holman leirikeskuksessa seurakunnan sisarusleirillä. Oli ihan mahtavaa! Leirillä meitä oli huimat kahdeksan ihmistä, joten pystyttiin kaikki olemaan samassa paikassa jos haluttiin (: 

Lauantaina oli kisailua sisarus-/varasisarus-/serkuspareina. Puhallettiin puhallusputkella, pelattiin taistelupalloa ja mikä parasta, oltiin suklaamunien metsästystä! Olen pienestä pitäen ollut aina niin katkera siitä, ettei meillä Suomessa ole pääsiäisperinteenä suklaamunien etsintää ja vihdoin vuosien haaveilun jälkeen toiveeni toteutui! Oli kyllä hauskaa (8 Illalla vietimme maailmanlaajuista earth houria kodalla tulen äärellä ja teimme pitakebabia! Laulettiin ja nautittiin olostamme (: Sunnuntaina pääsimme tekemään virpomisvitsoja! Ja viimein ruuan kautta kotia kohti. 

Tänään kohtasin koeviikon karun todellisuuden. Tajusin ettei ehkä ollutkaan niin hyvä idea jättää mikrobiologian lukeminen väliin. Syytän siitä rakasta konettani: monen tunnin uurastuksen jälkeen olin viimein saamassa mediaseurantaani valmiiksi, mutta sitten... tsädäm koneeni sammui<3 Tuli sanottua muutama ruma sana, sillä enhän tietenkään ollut tallentanut työtäni ennen koneen sammumista! Eikun niskasta kiinni ja kirjoittamaan juttua uudelleen.. No virheistään oppii ja tästä lähin työtä tallenetaan joka kappaleen jälkeen :D Nyt voisin suunnata keittiöön tekemään mutakakkua ja sitten lukemaan historiaa! Hyvää alkanutta viikkoa kaikille (:

perjantaitunnelmia!

aamujumpat

eath hour

TAISTELUPALLO!

suklaamunat<3

Kiittäen ja kumartaen, Miisa

Pinkki pitää pirteänä

Kevättä rinnassa, ainakin täällä! Valoisuus, asfaltti, keltaiset arskat ja auringonpaiste<3 Viimeisen viikon aikana muhun on rantautunut täydellinen kesä tulee -fiilis. Se ilmenee sillä, että lakkailen kynsiä parin päivän välein! Eikä värit ole talvisen synkkiä vaan ihanaa violettia ja pinkkiä (: 


Toissailtana päädyin CesarsShopin sivuille (taas kerran) ja ostolakostani huolimatta tilasin lisää konad-tarvikkeita. Konad on täydellinen kynsirakkaus! Kiitos Charming Nailsin löysin ne (: Täytyy muuten sanoa pelkkää positiivista tuosta blogista!! Inspiroi todella ja blogin pitäjä tekee niin kauniita kynsiä, sekä meikkejä! Monet tunnit on tuolla tullut selailtua (: Wanhojen meikkiin ja kynsiin inspiraatio siis tuolta hankittu! Jokatapauksessa, tilasin siis laattoja ja lakkoja ja tänään vauvat ilmeistyivät postilaatikosta testingiin<3 (Huomatkaa CesarsShopin 24h toimitus! Todella nopeaa ja hyvää palvelua, ei valittamista!)

pinkit unelmat tuunasin pitkään kuolaamallani CharmingNails-laatalla (8

Onko muilla kokemuksia nettikaupoista? Olen melko kriittinen niiden suhteen ja kesti pitkään ennen kuin CesarsShoppiakaan kokeilin! Mielipiteitä otetaan vastaan (: 

Kiittäen ja kumartaen, Miisa

Kullanhohtoa

Tajusin juuri, että siitä on vaikka kuinka kauan kun oon viimeksi kerennyt käymään täällä. Oon vaan juossut paikasta toiseen pää kolmantena jalkana stressaten kaikesta ylimääräisestä! Lauantainakin vietin koko päivän Espoossa tanssien. Kerron teille, että vaikka tanssi on kuinka mahtavaa niin koko päivän vievät esiintymiset vie voimia suunnattomasti. 


Ehkä kaikesta stressistä johtuen mulle iski maanantaina käsittämätön migreeni ja vietinkin sitten kaksi päivää peiton alla. Oli todella hämmentävää kun ilman mitään varoitusta se järjetön, viiltävä päänsärky iski, kun viimeksi migreeniä mulla on ollut kaksi vuotta sitten! No nyt siitä on selvitty, toivottavasti, ja yritän jatkaa viikon reippaasti loppuun (: Tänään suuntaan walkersille tekemään psykologian esitelmää mun mummosta! (Joka on muuten mun elämän tärkein ihminen ja käyn sen luona ihan liian harvoin..) Oli tosi jännittävä kuunnella kun mummo kertoi mulle sen elämästä, lapsuudesta toisen maailmansodan aikana ja siitä, kun se tapas ukin. Meistä tuli järjettömän läheisiä mummon kanssa, kun ukki kuoli tossa joulun alla ja muutin mummon luo vähäksi aikaa asumaan. Sitä oppii arvostamaan kaikenlaista, kun asuu vanhemman henkilön kanssa. Te kaikki, jotka ehkä luette tätä, niin jos teillä vaan on mahdollisuus niin soittakaa isovanhemmillene ja kysykää kuulumisia! Tai mikä parempaa, menkää käymään (: 


Mutta, tän postauksen pointti oli oikeestaan kertoa, että mulla on ollut älyttömän kiire ja stressi, jonka takia musta ei ole kuulunut mitään pitkään aikaan. Ja otsikko lupaa jotain kullanhohtoista niin tässä se tulee.. mun esiintymiskynnet:

näistä oon erityisen ylpeä! 

Tällä kertaa ei muuta, pitäkää hauska viikko ja muistakaa isovanhempianne!

Kiittäen ja kumartaen, Miisa

Tanssahdellen eteenpäin

Heippa kaikille pitkästä aikaa! Mun elämässä ei oikeen oo tapahtunut yhtään mitään. Ainoastaan koulujuttuja oon tehnyt ja eilen näin pitkästä aikaa parasta kaveriani Tarua! Käytiin leffassa katsomassa uusi suomalainen elokuva Kohta 18 ja suosittelen! Tykättiin kovasti (: Ennen elokuvaa käytiin shoppailemassa Jumbossa, ja vaikkei mitään pitänyt ostaa niin mukaan tarttui ihana neule! 

kuvanlaatu & peiliposeeraus.. 

rakastan noita korviksiakin!

Mutta siis. Ajattelin tässä postauksessa kertoa mun rakkaasta harrastuksestani, tanssista! Tällä hetkellä harrastan siis itämaista tanssia, joka on aivan ihanaa! Rakastan sitä yli kaiken<3 Tanssinopettajani Taikku on mulle kuin toinen äiti. Jos joku on mun esikuva niin se on Taikku! Siinä naisessa on niin paljon positiivista energiaa, että tanssitunteja odottaa malttamattomana ne kuusi päivää mitä siinä on aina välissä! Taikun tunnit on auttanut mua selviämään ihan kaikesta! Ei oo mitään pettymystä, mikä ei olis kääntynyt voitoksi tanssitalolla (: Se on kuin toinen koti, jonne palaa joka kerta yhtä innoissaan<3 


Havahduin viikolla siihen, että viimeiset seitsemän vuotta oon jo tanssinut Juulialla! Niin kauan! "Tanssiurani" on kuitenkin jo alkanut kauankauan aikaa sitten, silloin kun olin neljä. Aloitin silloin baletin, jota harrastinkin neljä vuotta. Siellä kuri oli kuitenkin niin kovaa luokkaa, ettei tällainen malttamaton persoona kestänyt sellaista menoa kauaa :D Pidin muutaman vuoden tauon, kunnes neljännellä tai viidennellä luokalla löysin Tanssitalo Juulian. Aluksi kävin vain katsomassa kavereiden tunteja, kunnes Taikku sai minut kokeilemaan discoriental-alkeita. Siitä se sitten lähti! Jäin täysin koukkuun ja vuoden 2009 keväällä Taikku houkutteli minut kokeilemaan itämaista tanssia. Se oli rakkautta ensitunnilta lähtien! Tajusin viimein mitä on rakkaus harrastukseen. Itämainen on ollut siitä lähtien minulle keino ilmaista itseäni. Se on tehnyt minusta sen mitä olen! Itsetuntoni on noussut nollasta sataan ja olen tajunnut, että olen juuri täydellinen tälläisena mitä olen. Tanssi on naisellista ja siinä arvostetaan muotoja. On ollut mahtavaa kun kehutaan siitä, että on leveä lantio, kuinka se tekee liikkeistä upean näköisiä! (: Suosittelen itämaista tanssia kaikille, jotka haluavat tuntea itsensä naisiksi! Ei haittaa vaikkei niitä muotoja omistaisikaan, kun liikkeet tekee isosti ja rohkeasti, kaikki näyttävät kauniilta<3 


Vuosi sitten sain kutsun talon esiintyvään nuortenryhmään Shekerimiin ja se oli täydellinen yllätys! Olin tosi otettu kunniasta päästä niin tasokkaaseen ryhmään kuin Shekerim on (: Nyt viime syksynä sain uuden kutsun: kutsun esiintyvään itämaiseen ryhmään Esmeraldaan. Se oli täydellin shokki! Olin aina ihaillut kyseisen ryhmän tanssijoita, sillä he ovat niin uskomattoman taidokkaita ja nyt sain itse kutsun heidän joukkoonsa! Se oli unelmieni täyttymys (: Nyt keväällä olen joutunutkin treenaamaan rankasti, koska koreografien vaikeusaste onkin sitten jotain ihan muuta luokkaa kuin ns. perusryhmissä! Kahden esiintyvän ryhmän tanssit tuottavatkin stressiä, mutta kun tanssit ovat valmiita, niin kaikki tuska ja hiki mitä niiden eteen on vuodatettu, on ollut palkitsevaa (: 

ensimmäinen esiintyminen Juuliassa!

yksi ihanimmista ryhmistä: Samranda <3

Shekerim sellosalissa

 

                              

ensimmäisiä itämaisia esiintymisiä..

                                

1. kerta kisoissa meni muumina ::D

voitettiin kisojen katsojien äänet! Banet amar <3

vaihdettiin vaatteita keskellä Helsinkiä....

                       
                          

tässä ollaan nyt (:

Siinä siis rakas harrastukseni (: Loppuun vielä kuvaa ihkaensimmäisestä aidosta Guessin laukustani, jonka äitini kaveri toi tuliaisena jenkeistä eikä suostunut ottamaan minkäänlaista maksua vastaan :oo 

  

                                            

Kiitäen ja kumartaen, Miisa

Koiruuksia

Mulle tuli ihan yhtäkkiä kauhea vimma tehdä pieni postaus meijän kahdesta suloisesta koirasta!


Rolle:
Rolle on meijän nelivuotias pikku pallero (: Rodultaan mopsi, tollanen sulonen ruttunaama! Muistan kun käytiin kattomassa sitä sillon joskus kun se oli syntyny ja se oli vielä ihan pienen rotan kokonen! Nyt se muistuttaa lähinnä kebabrullaa... :D Mopsit on ihan mahtavia! Ne on aina tosi ilosia ja niiden naamasta näkee helposti millä tuulella ne on. Ja ne on niin söpöjä kun ne kuorsaa <3 Tästä pallosta en luopuis ikinä!
ps. Rollen mielipuuhaa on nukkuminen, joten näissä kuvissa se ei näytä järin iloselta :D

joskus oltiin tuhdissa kunnossa..

silloinkun se oli vielä pentu (:

puspus<3

rakas valtaa aina mun sängyn... 

Valentino: 

Valentino on mun oma rakas karvaturrini<3 Se tuli meille ehkä noin vuos sitten, kun adoptoitiin se Espanjan löytökoirista. Raukka oli jätetty kaverinsa kanssa Espanjaan aitaan kiinni  ja siellä ne oli nähny nälkää monta päivää /: Omistajat oli pokkana vaan lähteny kotimaahansa!! Meille Valle sopeutu ihan tosi hyvin, johtuen ehkä siitä, että se sen kaveri oli ollut mopsi ja meiltäkin semmoinen löyty. Valentino on ihan tosi hiljanen, ei pidä minkäänlaista ääntä. Se rakastaa olla ihmisten läheisyydessä, muttei niinkään halua syliin. Se kaipaa vaan turvallisuuden tunnetta (: Roduksi on sen papereihin laitettu lhasa apso, mutta se ei oo ihan 100% varmaa, löytökoira kun on. 

takkuturkki!

1pv. Suomessa (:

love u <3

Siinä ne meijän turret on! Valtaamassa aina mun sängyn (: Tosin ei enään koska uberkorkeajenkkisänkylove<3

Kiittäen ja kumartaen, Miisa