Kullanhohtoa

Tajusin juuri, että siitä on vaikka kuinka kauan kun oon viimeksi kerennyt käymään täällä. Oon vaan juossut paikasta toiseen pää kolmantena jalkana stressaten kaikesta ylimääräisestä! Lauantainakin vietin koko päivän Espoossa tanssien. Kerron teille, että vaikka tanssi on kuinka mahtavaa niin koko päivän vievät esiintymiset vie voimia suunnattomasti. 


Ehkä kaikesta stressistä johtuen mulle iski maanantaina käsittämätön migreeni ja vietinkin sitten kaksi päivää peiton alla. Oli todella hämmentävää kun ilman mitään varoitusta se järjetön, viiltävä päänsärky iski, kun viimeksi migreeniä mulla on ollut kaksi vuotta sitten! No nyt siitä on selvitty, toivottavasti, ja yritän jatkaa viikon reippaasti loppuun (: Tänään suuntaan walkersille tekemään psykologian esitelmää mun mummosta! (Joka on muuten mun elämän tärkein ihminen ja käyn sen luona ihan liian harvoin..) Oli tosi jännittävä kuunnella kun mummo kertoi mulle sen elämästä, lapsuudesta toisen maailmansodan aikana ja siitä, kun se tapas ukin. Meistä tuli järjettömän läheisiä mummon kanssa, kun ukki kuoli tossa joulun alla ja muutin mummon luo vähäksi aikaa asumaan. Sitä oppii arvostamaan kaikenlaista, kun asuu vanhemman henkilön kanssa. Te kaikki, jotka ehkä luette tätä, niin jos teillä vaan on mahdollisuus niin soittakaa isovanhemmillene ja kysykää kuulumisia! Tai mikä parempaa, menkää käymään (: 


Mutta, tän postauksen pointti oli oikeestaan kertoa, että mulla on ollut älyttömän kiire ja stressi, jonka takia musta ei ole kuulunut mitään pitkään aikaan. Ja otsikko lupaa jotain kullanhohtoista niin tässä se tulee.. mun esiintymiskynnet:

näistä oon erityisen ylpeä! 

Tällä kertaa ei muuta, pitäkää hauska viikko ja muistakaa isovanhempianne!

Kiittäen ja kumartaen, Miisa