Tanssahdellen eteenpäin

Heippa kaikille pitkästä aikaa! Mun elämässä ei oikeen oo tapahtunut yhtään mitään. Ainoastaan koulujuttuja oon tehnyt ja eilen näin pitkästä aikaa parasta kaveriani Tarua! Käytiin leffassa katsomassa uusi suomalainen elokuva Kohta 18 ja suosittelen! Tykättiin kovasti (: Ennen elokuvaa käytiin shoppailemassa Jumbossa, ja vaikkei mitään pitänyt ostaa niin mukaan tarttui ihana neule! 

kuvanlaatu & peiliposeeraus.. 

rakastan noita korviksiakin!

Mutta siis. Ajattelin tässä postauksessa kertoa mun rakkaasta harrastuksestani, tanssista! Tällä hetkellä harrastan siis itämaista tanssia, joka on aivan ihanaa! Rakastan sitä yli kaiken<3 Tanssinopettajani Taikku on mulle kuin toinen äiti. Jos joku on mun esikuva niin se on Taikku! Siinä naisessa on niin paljon positiivista energiaa, että tanssitunteja odottaa malttamattomana ne kuusi päivää mitä siinä on aina välissä! Taikun tunnit on auttanut mua selviämään ihan kaikesta! Ei oo mitään pettymystä, mikä ei olis kääntynyt voitoksi tanssitalolla (: Se on kuin toinen koti, jonne palaa joka kerta yhtä innoissaan<3 


Havahduin viikolla siihen, että viimeiset seitsemän vuotta oon jo tanssinut Juulialla! Niin kauan! "Tanssiurani" on kuitenkin jo alkanut kauankauan aikaa sitten, silloin kun olin neljä. Aloitin silloin baletin, jota harrastinkin neljä vuotta. Siellä kuri oli kuitenkin niin kovaa luokkaa, ettei tällainen malttamaton persoona kestänyt sellaista menoa kauaa :D Pidin muutaman vuoden tauon, kunnes neljännellä tai viidennellä luokalla löysin Tanssitalo Juulian. Aluksi kävin vain katsomassa kavereiden tunteja, kunnes Taikku sai minut kokeilemaan discoriental-alkeita. Siitä se sitten lähti! Jäin täysin koukkuun ja vuoden 2009 keväällä Taikku houkutteli minut kokeilemaan itämaista tanssia. Se oli rakkautta ensitunnilta lähtien! Tajusin viimein mitä on rakkaus harrastukseen. Itämainen on ollut siitä lähtien minulle keino ilmaista itseäni. Se on tehnyt minusta sen mitä olen! Itsetuntoni on noussut nollasta sataan ja olen tajunnut, että olen juuri täydellinen tälläisena mitä olen. Tanssi on naisellista ja siinä arvostetaan muotoja. On ollut mahtavaa kun kehutaan siitä, että on leveä lantio, kuinka se tekee liikkeistä upean näköisiä! (: Suosittelen itämaista tanssia kaikille, jotka haluavat tuntea itsensä naisiksi! Ei haittaa vaikkei niitä muotoja omistaisikaan, kun liikkeet tekee isosti ja rohkeasti, kaikki näyttävät kauniilta<3 


Vuosi sitten sain kutsun talon esiintyvään nuortenryhmään Shekerimiin ja se oli täydellinen yllätys! Olin tosi otettu kunniasta päästä niin tasokkaaseen ryhmään kuin Shekerim on (: Nyt viime syksynä sain uuden kutsun: kutsun esiintyvään itämaiseen ryhmään Esmeraldaan. Se oli täydellin shokki! Olin aina ihaillut kyseisen ryhmän tanssijoita, sillä he ovat niin uskomattoman taidokkaita ja nyt sain itse kutsun heidän joukkoonsa! Se oli unelmieni täyttymys (: Nyt keväällä olen joutunutkin treenaamaan rankasti, koska koreografien vaikeusaste onkin sitten jotain ihan muuta luokkaa kuin ns. perusryhmissä! Kahden esiintyvän ryhmän tanssit tuottavatkin stressiä, mutta kun tanssit ovat valmiita, niin kaikki tuska ja hiki mitä niiden eteen on vuodatettu, on ollut palkitsevaa (: 

ensimmäinen esiintyminen Juuliassa!

yksi ihanimmista ryhmistä: Samranda <3

Shekerim sellosalissa

 

                              

ensimmäisiä itämaisia esiintymisiä..

                                

1. kerta kisoissa meni muumina ::D

voitettiin kisojen katsojien äänet! Banet amar <3

vaihdettiin vaatteita keskellä Helsinkiä....

                       
                          

tässä ollaan nyt (:

Siinä siis rakas harrastukseni (: Loppuun vielä kuvaa ihkaensimmäisestä aidosta Guessin laukustani, jonka äitini kaveri toi tuliaisena jenkeistä eikä suostunut ottamaan minkäänlaista maksua vastaan :oo 

  

                                            

Kiitäen ja kumartaen, Miisa