Kerron teille tarinan

Jostain syystä olen ollut todella toimeton viime aikoina. Olen oleillut kotisohvalla enemmän kuin milloinkaan ja ajatellut asioita, koska kerrankin on siihen ollut aikaa. 


Ajatellessani viimein ymmärsin, että ajan muuttuessa myös kaikki ympärillämme muuttuu. Ympäristömme muuttuvat, koulumme ja työpaikkamme muuttuvat, kaverimme ja ystävämme muuttuvat ja lopuksi muutumme itsekin. Olen ruvennut kaipaamaan vanhoja hyviä aikoja, aikoja jolloin olimme ystävieni kanssa tiivis porukka ja näimme päivittäin. Ruvettiin seurustelemaan, koulut vaihtuivat ja kuvioihin tuli lisää ihmisiä. Näimme enää viikottain, parin viikon välein, kuukausittain.. nykyään emme edes silloin. 


Ystäväni ovat muodostaneet uudet piirinsä, piirit jonne minun on erittäin vaikea sopeutua. En ole ihminen, joka osaa puhua käyttäen sivistyssanoja, en ihminen, joka tekee itsestään suuren numeron. Olen ujo ja hiljainen, jos en tunne ihmisiä. Tuntuu ahdistavalta pyrkiä joukkoon, jossa kaikki muut tuntevat toisensa erittäin hyvin ja minä olen se ulkopuolinen, se jolle hymyillään kannustavasti, mutta jätetään sisäpiirijuttujen ulkopuolelle. 


Kaikki parhaat ystäväni seurustelevat ja viettävät tietenkin paljon aikaa kumppaneidensa kanssa. Jotkut ovat täysi-ikäisyyden (tai väärien papereiden) ansiosta löytäneet baarielämän ja muuttuneet sen mukana. Olen ilkeä ja sanon, että osasta on tullut pinnallisia, mutta niin se mielestäni on. Mielestäni on pinnallista, jos ei osaa keskustella muusta kuin siitä kuinka sekaisin on ollut viime perjantaina, korjatkaa jos olen väärässä. Minusta tuntuu, että olen jäänyt jumiin kaiken keskelle. Tajuan, että minun olisi aika luoda uusia suhteita ja yrittää pitää kiinni niistä tärkeimmistä, mutta silloin tällöin se vain tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta! Ette uskokaan kuinka monet yöunet olen menettänyt vain sen takia, että pelkään menettäväni parhaan ystäväni baareille ja poikaystävälle. 


Saatan kuulostaa kateelliselta, katkeralta ja kaikelta negatiiviselta. Myönnän olevani hieman kateellinen siitä, että ystävilläni on poikaystävät. En kuitenkaan halua sitä oloa, kun tunnen keskeyttäneeni jonkin tärkeän hetken soitollani (joka tuurillani on todellakin aina soittaessani), enkä myöskään halua olla suhteen kolmas pyörä, joka minusta väkisin tulee jos vietetään aikaa kolmistaan. 


Avautumiseni, joka helpotti kummasti, jälkeen kerron teille, että olen minä lomalla ehtinyt nähdä tuttujani, joita tulee nähtyä aivan liian harvoin ja viettänyt heidän kanssaan ihania hetkiä<3 Lähinnä olen taiteillut kaikille kynsiä pitkin viikkoa (: Hyvää toista pääsiäspäivää kaikille! Toivottavasti teillä on ollut mukava pääsiäinen (: 

pääsiäissunnuntain look!

kun ei löytynyt suklaamunaa..

päätin palata yläasteelle!

love u <3

Kiittäen ja kumartaen, Miisa