Blogger Widgets

tiistai 4. syyskuuta 2012

Aikuisuuden kohtaa jokaisella polulla

Heippahei! Viimeiset pari päivää olen viettänyt netissä selaillen työpaikkoja ja asuntoja. Työpaikka. Ihka oma asunto. Nämä kaksi ovat asioita, jotka iskevät ilkeästi vasten kasvoja. Periaatteessahan ne ovat aivan ihania asioita! On ihana haaveilla oikeasta työpaikasta, josta saisi säännöllisesti palkan, jota voisi tuhlailla, ihana haaveilla omasta asunnosta, jossa saisi oleskella ilman jatkuvaa nalkutusta olan takana. Mutta todellisuus onkin aivan toinen. Työpaikkahakemuksia saa lähettää vaikka sata päivässä ilman minkäänlaista vastausta. Juuri täysi-ikäistyneitä opiskelijoita (lukiolaisia) ei huolita oikeastaan minnekkään, joka on todella surullista, koska motivaatiota ja intoa siihen työntekoon löytyisi vaikka muille jakaa! Ja sen ihanan oman asunnon pilvilinna romahtaa siinä vaiheessa, kun aletaan puhua yhtiövastikkeista, vakuuksista, sähkö-ja vesimaksuista, toimeentulotuista, asumis-ja opiskelutuista... Tietenkin kaikki nuo asiat on tiennyt etukäteen, mutta kun niitä alkaa itse hoitamaan, niin omaan asuntoon muuttaminen ei kuulostakkaan niin upealta! Joka tapauksessa, olemme A:n kanssa katselleet oikein kivaa pikku yksiötä ihan tästä läheltä. Vuokra on kohtuullinen, koska asunnot ovat upouusia ja ne luovutetaankin vasta lokakuussa (: Huomenna siis edessä työvoimatoimisto, Kelan toimisto ja mahdollisesti sosiaalityöntekijöiden palveleva puhelin! 

Tuosta A:n kanssa yhteenmuuttamisesta. Olemme saaneet aika paljon negatiivista palautetta kavereilta siitä, että muuttaisimme yhteen, kun olemme seurustelleet VAIN neljä kuukautta. Voiko kenellekkään sanoa aikarajaa sille, milloin tuntuu oikealta muuttaa yhteen? Tuntuu oikealta mennä kihloihin tai naimisiin? Tai hankkia lapsia? Tuntuu jotenkin typerältä, että ihmiset tulevat arvostelemaan ja sanomaan, että teemme nyt aivan väärin, että ei tuossa vaiheessa suhdetta mitään tuollaisia suunnitella! Olemme A:nkin kanssa kuitenkin tunteneet jo yli kolme vuotta. Pitäisikö tässä odotella seuraavat kolme vuotta, että olisi jotenkin hyväksyttävämpää muuttaa yhteen? Onko teillä lukijoilla asiasta jotakin mielipidettä tai oletteko kohdanneet samanlaista omassa elämässänne? 

Olen minä vähän rentoutunutkin (: Tänään kävin todella pitkästä aikaa mummon luona kylässä! Oli tosi kiva jutella sen kanssa kaiken maailman jutuista. On niin hauska kuunnella niitä iänikuisia eläkeläistenkerhon juttuja ja tarinoita siitä, mitä mummon naapureille on viimeaikoina tapahtunut :D Sitten on niin ihanaa, kun mummo rupee muistelemaan äitin ja enon lapsuutta ja nuoruutta ja sitä kun oltiin veljen kanssa pieniä (:  On ihana muistella mummon kanssa ukkia ja kaikkia ukin höpsötyksiä, jotka tuntui tietenkin ennen tosi tyhmiltä ja ehkä ärsyttäviltäkin, mutta joita nyt kaipaa ihan älyttömästi! Eniten kaipaan sitä, kun ukki aina soitti joka ilta ja tarkisti, ettei mulle oo tapahtunu mitään kamalaa<3 Ja sitten on vaan ihan mukavaa istuskella mummon kanssa ja kattoa telkkaria. Se on mun esikuva<3 



täytin kerran 18. ps. tuli heti ikävä vaaleita hiuksia ):

mun pieni tuhisija <3

Kiittäen ja kumartaen, Miisa


sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Satuprinsessaa sä oottaa saat

Hola mi amigos!! (: Viikko on hurahtanut silmissä pelottavankin nopeasti! En edes muista mitä kaikkea olen viikon aikana tehnyt :oo Alkuviikosta olin kipeänä ja keskiviikkona oli seurakunnan startti-ilta uusille isosille. Leivottiin sinne R:n kanssa 190 kappaletta fetajuustokolmioita! Sen jälkeen hieman väsytti<3 Sitten olenkin tainnut vain neuloa, leipoa ja nukkua A:lla.

Tälläkin hetkellä olen A:lla ja vietän rauhallista facebook-aikaa yksin yläkerrassa sillä välin, kun miehet katsovat formuloita! Sanotaan, että tyttö hankkii aina isänsä kaltaisen miehen. No, jos penkkiurheilusta puhutaan niin kyllä, A on juurikin samanlainen kuin isäni ( ja varmaan suurin osa kaikista suomalaisista miehistä..) Ihan sama, mitä urheilua teeveestä tulee niin maailmankirjat ovat sekaisin, jos sitä ei pysty jostain syystä katsomaan! Huuto on mitä järkyttävin, jos joku tekee maalin/saa pisteen/ohittaa toisen/kaatuu/voittaa... jne. Minä, joka ennen kyllä katsoin jonkin verran urheilua, vihaan nykyään sitä niin paljon, että en edes siedä ajatusta siitä, että joutuisin sitä katsomaan tai edes kuulemaan! Onko täällä muita hengenheimolaisia, jotka joutuvat "kärsimään" tästä testosteronia täynnä olevasta ilmiöstä? Ps. Se valituksen määrä, jos teeveestä tulee Täydelliset Naiset ja mies joutuu jopa kerran elämässään katsomaan sitä..! :D

Tässä vielä kuva tälläisistä prinsessa-kynsistä, jotka tein tuossa pari päivää sitten (: Käytin neljää eri punaisen/pinkin sävyä, joita töpöttelin kerroksittain kynnelle. Lopuksi töpöttelin kärkiin vielä vähän hopeaa ja lisäsin glittereitä (; 



Kiittäen ja kumartaen, Miisa

maanantai 27. elokuuta 2012

You fall then you get up. Walk with your head up

Hei! Siitä on taas aikaa, kun olen viimeksi täällä kirjoitellut! Aika kiitää koko ajan uhkaavan nopeasti kohti kirjoituksia. Ja mikä on valmistautumiseni taso asteikolla 0-10? Ehkä kaksi. Melko säälittävää jopa minulta. En tajua, mikä minua vaivaa?! Kaikki suuret toiveeni matikan ällästä ovat todellakin karisseet alas. Motivaatiota ei ole, vaikka kuinka yrittäisin hatuuttaa itseäni lukemaan. Tosin ei ihme, olenhan minä sen heti ensimmäisestä päivästä lähtien tiennyt ettei lukio vain ole paikkani. Olen aina pärjännyt koulussa hyvin (tai ainakin ennen lukiota), mutta silti, vihaan tiedon pänttäämistä ja opettajien ainaisia luuloja, että koulu tai jopa opettajan opettama aine olisi ainoa elämäni! Ei, se ei mene niin. Tiedän tiedän, koulutus on tärkeää ja niin edespäin, mutta äh, miksen voinut löytää ammattia, jossa ei tarvitse lukiota?!! Vihaan tätä! 

Sekavan purkautumiseni jälkeen voin huokaista helpotuksesta. Olen ollut viime aikoina melko kireä ja vihoitellut A:lle todella turhistakin jutuista. Kaikki vain jotenkin stressaa, enkä tiedä miten saisin stressin purettua. Hieman on helpottanut se, että aloin taas näin syksyn alun kunniaksi neulomaan! On ihanaa tuntea puikkojen viileys ja kuljettaa karheaa lankaa sormenpäiden välissä. Se rauhoittaa. Kuunnella puikkojen hempeää helinää, kun ääni saa kanssaolijat hulluuden partaalle. <3 

Nyt painun täyttämään lisää työhakemuksia, joita olen tässä jo koko viikonlopun täytellyt (korjaan katsellut), sillä työpaikka olisi nyt elintärkeä, sillä oman kodin hankkiminen olisi väistämättä edessä! Sen jälkeen menen sohvalle nukkumaan flunssaani pois, jotta pääsen kyläilemään mummolassani (: 









Biisi joka saa hyvälle tuulelle!


Kiittäen ja kumartaen, Miisa

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Jännittää, pyörryn, oksennan

Heippatihei! Tulin vain pikaisesti kertomaan teille, että voitin pelkoni ja hankin napalävistyksen!! Eikä edes sattunut (: Mitään muuta järin ihmeellistä ei elämässäni ole viime päivinä tapahtunut, joten lätkäisen tähän vain pari kuvaa ja painun sitten pehkuihin! Öitä<3



Kiittäen ja kumartaen, Miisa

tiistai 21. elokuuta 2012

Tämä tässä olen minä

Aika monet bloggaajat ovat tehneet tämän "and that´s who I am" -postauksen, ja päätin nyt itsekin sellaisen tehdä! Varoitan, kuvia on PALJON, sanan kaikilla määritelmillä ja jos tiedät ettet jaksa selata sataa kuvaa läpi, niin suosittelen jättämään sen kokonaan väliin :D Tätä oli ihan hauska tehdä, koska oikeasti kaivelin itsestäni asioita ja paljastan tässä suoraan asioita, joita en ehkä niin suoraan ole ikinä sanonut edes ääneen :o 
Joka tapauksessa te, jotka jaksatte ja olette kiinnostuneet, nauttikaa kuvamäärästä! (: 

Pelkään





I <3 Food







Rakkaus









Perhe ja ystävät






taivaan enkelit kantaa sua siipiensä suojassa <3
I belive in/I love










Faktoja














Pinnan alla











Arvot ja asenteet







Tässä kohtaa onnittelen sinua, joka jaksoit selata kuvat läpi!! 

Kiittäen ja kumartaen, Miisa