You fall then you get up. Walk with your head up

Hei! Siitä on taas aikaa, kun olen viimeksi täällä kirjoitellut! Aika kiitää koko ajan uhkaavan nopeasti kohti kirjoituksia. Ja mikä on valmistautumiseni taso asteikolla 0-10? Ehkä kaksi. Melko säälittävää jopa minulta. En tajua, mikä minua vaivaa?! Kaikki suuret toiveeni matikan ällästä ovat todellakin karisseet alas. Motivaatiota ei ole, vaikka kuinka yrittäisin hatuuttaa itseäni lukemaan. Tosin ei ihme, olenhan minä sen heti ensimmäisestä päivästä lähtien tiennyt ettei lukio vain ole paikkani. Olen aina pärjännyt koulussa hyvin (tai ainakin ennen lukiota), mutta silti, vihaan tiedon pänttäämistä ja opettajien ainaisia luuloja, että koulu tai jopa opettajan opettama aine olisi ainoa elämäni! Ei, se ei mene niin. Tiedän tiedän, koulutus on tärkeää ja niin edespäin, mutta äh, miksen voinut löytää ammattia, jossa ei tarvitse lukiota?!! Vihaan tätä! 

Sekavan purkautumiseni jälkeen voin huokaista helpotuksesta. Olen ollut viime aikoina melko kireä ja vihoitellut A:lle todella turhistakin jutuista. Kaikki vain jotenkin stressaa, enkä tiedä miten saisin stressin purettua. Hieman on helpottanut se, että aloin taas näin syksyn alun kunniaksi neulomaan! On ihanaa tuntea puikkojen viileys ja kuljettaa karheaa lankaa sormenpäiden välissä. Se rauhoittaa. Kuunnella puikkojen hempeää helinää, kun ääni saa kanssaolijat hulluuden partaalle. <3 

Nyt painun täyttämään lisää työhakemuksia, joita olen tässä jo koko viikonlopun täytellyt (korjaan katsellut), sillä työpaikka olisi nyt elintärkeä, sillä oman kodin hankkiminen olisi väistämättä edessä! Sen jälkeen menen sohvalle nukkumaan flunssaani pois, jotta pääsen kyläilemään mummolassani (: 

Biisi joka saa hyvälle tuulelle!

Redrama - Kickstart

Kiittäen ja kumartaen, Miisa