Pinkki pitää pirteänä

Kevättä rinnassa, ainakin täällä! Valoisuus, asfaltti, keltaiset arskat ja auringonpaiste<3 Viimeisen viikon aikana muhun on rantautunut täydellinen kesä tulee -fiilis. Se ilmenee sillä, että lakkailen kynsiä parin päivän välein! Eikä värit ole talvisen synkkiä vaan ihanaa violettia ja pinkkiä (: 


Toissailtana päädyin CesarsShopin sivuille (taas kerran) ja ostolakostani huolimatta tilasin lisää konad-tarvikkeita. Konad on täydellinen kynsirakkaus! Kiitos Charming Nailsin löysin ne (: Täytyy muuten sanoa pelkkää positiivista tuosta blogista!! Inspiroi todella ja blogin pitäjä tekee niin kauniita kynsiä, sekä meikkejä! Monet tunnit on tuolla tullut selailtua (: Wanhojen meikkiin ja kynsiin inspiraatio siis tuolta hankittu! Jokatapauksessa, tilasin siis laattoja ja lakkoja ja tänään vauvat ilmeistyivät postilaatikosta testingiin<3 (Huomatkaa CesarsShopin 24h toimitus! Todella nopeaa ja hyvää palvelua, ei valittamista!)

pinkit unelmat tuunasin pitkään kuolaamallani CharmingNails-laatalla (8

Onko muilla kokemuksia nettikaupoista? Olen melko kriittinen niiden suhteen ja kesti pitkään ennen kuin CesarsShoppiakaan kokeilin! Mielipiteitä otetaan vastaan (: 

Kiittäen ja kumartaen, Miisa

Kullanhohtoa

Tajusin juuri, että siitä on vaikka kuinka kauan kun oon viimeksi kerennyt käymään täällä. Oon vaan juossut paikasta toiseen pää kolmantena jalkana stressaten kaikesta ylimääräisestä! Lauantainakin vietin koko päivän Espoossa tanssien. Kerron teille, että vaikka tanssi on kuinka mahtavaa niin koko päivän vievät esiintymiset vie voimia suunnattomasti. 


Ehkä kaikesta stressistä johtuen mulle iski maanantaina käsittämätön migreeni ja vietinkin sitten kaksi päivää peiton alla. Oli todella hämmentävää kun ilman mitään varoitusta se järjetön, viiltävä päänsärky iski, kun viimeksi migreeniä mulla on ollut kaksi vuotta sitten! No nyt siitä on selvitty, toivottavasti, ja yritän jatkaa viikon reippaasti loppuun (: Tänään suuntaan walkersille tekemään psykologian esitelmää mun mummosta! (Joka on muuten mun elämän tärkein ihminen ja käyn sen luona ihan liian harvoin..) Oli tosi jännittävä kuunnella kun mummo kertoi mulle sen elämästä, lapsuudesta toisen maailmansodan aikana ja siitä, kun se tapas ukin. Meistä tuli järjettömän läheisiä mummon kanssa, kun ukki kuoli tossa joulun alla ja muutin mummon luo vähäksi aikaa asumaan. Sitä oppii arvostamaan kaikenlaista, kun asuu vanhemman henkilön kanssa. Te kaikki, jotka ehkä luette tätä, niin jos teillä vaan on mahdollisuus niin soittakaa isovanhemmillene ja kysykää kuulumisia! Tai mikä parempaa, menkää käymään (: 


Mutta, tän postauksen pointti oli oikeestaan kertoa, että mulla on ollut älyttömän kiire ja stressi, jonka takia musta ei ole kuulunut mitään pitkään aikaan. Ja otsikko lupaa jotain kullanhohtoista niin tässä se tulee.. mun esiintymiskynnet:

näistä oon erityisen ylpeä! 

Tällä kertaa ei muuta, pitäkää hauska viikko ja muistakaa isovanhempianne!

Kiittäen ja kumartaen, Miisa

Tanssahdellen eteenpäin

Heippa kaikille pitkästä aikaa! Mun elämässä ei oikeen oo tapahtunut yhtään mitään. Ainoastaan koulujuttuja oon tehnyt ja eilen näin pitkästä aikaa parasta kaveriani Tarua! Käytiin leffassa katsomassa uusi suomalainen elokuva Kohta 18 ja suosittelen! Tykättiin kovasti (: Ennen elokuvaa käytiin shoppailemassa Jumbossa, ja vaikkei mitään pitänyt ostaa niin mukaan tarttui ihana neule! 

kuvanlaatu & peiliposeeraus.. 

rakastan noita korviksiakin!

Mutta siis. Ajattelin tässä postauksessa kertoa mun rakkaasta harrastuksestani, tanssista! Tällä hetkellä harrastan siis itämaista tanssia, joka on aivan ihanaa! Rakastan sitä yli kaiken<3 Tanssinopettajani Taikku on mulle kuin toinen äiti. Jos joku on mun esikuva niin se on Taikku! Siinä naisessa on niin paljon positiivista energiaa, että tanssitunteja odottaa malttamattomana ne kuusi päivää mitä siinä on aina välissä! Taikun tunnit on auttanut mua selviämään ihan kaikesta! Ei oo mitään pettymystä, mikä ei olis kääntynyt voitoksi tanssitalolla (: Se on kuin toinen koti, jonne palaa joka kerta yhtä innoissaan<3 


Havahduin viikolla siihen, että viimeiset seitsemän vuotta oon jo tanssinut Juulialla! Niin kauan! "Tanssiurani" on kuitenkin jo alkanut kauankauan aikaa sitten, silloin kun olin neljä. Aloitin silloin baletin, jota harrastinkin neljä vuotta. Siellä kuri oli kuitenkin niin kovaa luokkaa, ettei tällainen malttamaton persoona kestänyt sellaista menoa kauaa :D Pidin muutaman vuoden tauon, kunnes neljännellä tai viidennellä luokalla löysin Tanssitalo Juulian. Aluksi kävin vain katsomassa kavereiden tunteja, kunnes Taikku sai minut kokeilemaan discoriental-alkeita. Siitä se sitten lähti! Jäin täysin koukkuun ja vuoden 2009 keväällä Taikku houkutteli minut kokeilemaan itämaista tanssia. Se oli rakkautta ensitunnilta lähtien! Tajusin viimein mitä on rakkaus harrastukseen. Itämainen on ollut siitä lähtien minulle keino ilmaista itseäni. Se on tehnyt minusta sen mitä olen! Itsetuntoni on noussut nollasta sataan ja olen tajunnut, että olen juuri täydellinen tälläisena mitä olen. Tanssi on naisellista ja siinä arvostetaan muotoja. On ollut mahtavaa kun kehutaan siitä, että on leveä lantio, kuinka se tekee liikkeistä upean näköisiä! (: Suosittelen itämaista tanssia kaikille, jotka haluavat tuntea itsensä naisiksi! Ei haittaa vaikkei niitä muotoja omistaisikaan, kun liikkeet tekee isosti ja rohkeasti, kaikki näyttävät kauniilta<3 


Vuosi sitten sain kutsun talon esiintyvään nuortenryhmään Shekerimiin ja se oli täydellinen yllätys! Olin tosi otettu kunniasta päästä niin tasokkaaseen ryhmään kuin Shekerim on (: Nyt viime syksynä sain uuden kutsun: kutsun esiintyvään itämaiseen ryhmään Esmeraldaan. Se oli täydellin shokki! Olin aina ihaillut kyseisen ryhmän tanssijoita, sillä he ovat niin uskomattoman taidokkaita ja nyt sain itse kutsun heidän joukkoonsa! Se oli unelmieni täyttymys (: Nyt keväällä olen joutunutkin treenaamaan rankasti, koska koreografien vaikeusaste onkin sitten jotain ihan muuta luokkaa kuin ns. perusryhmissä! Kahden esiintyvän ryhmän tanssit tuottavatkin stressiä, mutta kun tanssit ovat valmiita, niin kaikki tuska ja hiki mitä niiden eteen on vuodatettu, on ollut palkitsevaa (: 

ensimmäinen esiintyminen Juuliassa!

yksi ihanimmista ryhmistä: Samranda <3

Shekerim sellosalissa

 

                              

ensimmäisiä itämaisia esiintymisiä..

                                

1. kerta kisoissa meni muumina ::D

voitettiin kisojen katsojien äänet! Banet amar <3

vaihdettiin vaatteita keskellä Helsinkiä....

                       
                          

tässä ollaan nyt (:

Siinä siis rakas harrastukseni (: Loppuun vielä kuvaa ihkaensimmäisestä aidosta Guessin laukustani, jonka äitini kaveri toi tuliaisena jenkeistä eikä suostunut ottamaan minkäänlaista maksua vastaan :oo 

  

                                            

Kiitäen ja kumartaen, Miisa

Koiruuksia

Mulle tuli ihan yhtäkkiä kauhea vimma tehdä pieni postaus meijän kahdesta suloisesta koirasta!


Rolle:
Rolle on meijän nelivuotias pikku pallero (: Rodultaan mopsi, tollanen sulonen ruttunaama! Muistan kun käytiin kattomassa sitä sillon joskus kun se oli syntyny ja se oli vielä ihan pienen rotan kokonen! Nyt se muistuttaa lähinnä kebabrullaa... :D Mopsit on ihan mahtavia! Ne on aina tosi ilosia ja niiden naamasta näkee helposti millä tuulella ne on. Ja ne on niin söpöjä kun ne kuorsaa <3 Tästä pallosta en luopuis ikinä!
ps. Rollen mielipuuhaa on nukkuminen, joten näissä kuvissa se ei näytä järin iloselta :D

joskus oltiin tuhdissa kunnossa..

silloinkun se oli vielä pentu (:

puspus<3

rakas valtaa aina mun sängyn... 

Valentino: 

Valentino on mun oma rakas karvaturrini<3 Se tuli meille ehkä noin vuos sitten, kun adoptoitiin se Espanjan löytökoirista. Raukka oli jätetty kaverinsa kanssa Espanjaan aitaan kiinni  ja siellä ne oli nähny nälkää monta päivää /: Omistajat oli pokkana vaan lähteny kotimaahansa!! Meille Valle sopeutu ihan tosi hyvin, johtuen ehkä siitä, että se sen kaveri oli ollut mopsi ja meiltäkin semmoinen löyty. Valentino on ihan tosi hiljanen, ei pidä minkäänlaista ääntä. Se rakastaa olla ihmisten läheisyydessä, muttei niinkään halua syliin. Se kaipaa vaan turvallisuuden tunnetta (: Roduksi on sen papereihin laitettu lhasa apso, mutta se ei oo ihan 100% varmaa, löytökoira kun on. 

takkuturkki!

1pv. Suomessa (:

love u <3

Siinä ne meijän turret on! Valtaamassa aina mun sängyn (: Tosin ei enään koska uberkorkeajenkkisänkylove<3

Kiittäen ja kumartaen, Miisa