Ylläripylläri

Tässä se viimeksi mainitsemani suuri juttu nyt on! (; Tosin aika moni täällä jo tämän tiesikin! Huomenna värkkään toivepostausta ja muistin juuri, että minullahan on yksi haaste tekemättä, joten sekin on piakkoin tulossa (: 

Kiittäen ja kumartaen, Miisa

Pikapikaa

Hei pikapostaus! Tulin nopeasti näyttämään jouluaiheiset kynteni (:

Pohjalla: Cesars Secrets kovempi-pidempi-vahvempi kynnenkovettaja (on muuten ERITTÄIN riittoisa ja toimiva lakka!)
Nimettömät: Color Club Pardon My French. Ihana vaaleanpunainen cremelakka, tykkään kovasti (tuli tänään postissa (; ) <3 Tarvitsi 3-4 kerrosta peittääkseen.
Muut: Color Club Berry & Bright. Tämä myöskin todella ihana sävy! Mukavan joulunpunainen, kun olen tässä joulupuuhia jo touhunnut (:
Koristelu: Konad M12 ja punaiset strassit
Päälilakka: Inm Out The Door America's No.1 Super Fast Drying Top Coat (mikä on tämä nimi???)

Myöhemmin minulla on teille jotain suurta kerrottavaa! Tällä viikolla on tapahtunut jotain mukavaa (; Siitä myöhemmin, sittenkun on aika jakaa se kaikkien kanssa! Ja asiasta jo tietävät ovat sitten ihan hyshys, vinkvink E :DDD Ja lopuksi pyytäisin vielä toivepostausideoita, jos semmoisia on, olisi tosi kiva tehdä ensimmäinen sellainen! (: 

Kiittäen ja kumartaen, Miisa

Rahaa palaa

Olen ehkä maailman surkein bloggaaja ::D No mutta, eipä tässä elämässäni ole mitään kauhean kummoista edes tapahtunut. Olemme A:n kanssa laittaneet kotia itsemme näköiseksi ja vihdoin täällä alkaa olla täysin valmista (: Meillä kävi niin hyvä tuuri muuttomme kanssa, koska saimme suurimman osan huonekaluista tutuilta, joten suurilta hankinnoilta säästyttiin! Tosin onhan sitä rahaa palanut ihan mukavasti, koska haluan, että kaikki on valmista heti nyt :D Mutta nyt yritän pitää lompakkoni kurissa!!! Yritän oikeasti. On vain niin kiva hankkia kaikkia ihania sisustusjuttuja omaan kotiin (:

Tänään olen ollut ihan tosi ahkera! Aamulla kärsin tosin ihan kamalasta pahoinvoinnista koulussa, joten jouduin lähtemään koulusta kesken kaiken kotiin vähän lepäilemään. Onneksi oloni parani muutaman tunnin päästä! Oloni parannuttua lähdimme A:n kanssa ajelemaan kohti Espoon Giganttia, jonne olimme varanneet meille upouuden telkkarin (; Mieheni (avokkini :DDD ) kun sattuu olemaan elektroniikan rakastaja, niin emme voineet tyytyä pieneen telkkariin.. Ja koska Gigantin vieressä oli Asko, niin tietenkin sinne oli pakko päästä, koska äippäni oli ostanut sieltä itselleen ihanan pehmoisen viltin! Onnekseni vilttejä oli vielä jäljellä ja kotiutin sellaisen heti itselleni<3 Siellä oli myös yhtä pehmoisia töppösiä ja ihana miekkoseni osti ne minulle osana joululahjaa näin etukäteen :D

Kaupoilta kävimme vanhempieni luona syömässä ja hakemassa kokkikirjan! Kotiin päästyämme reippaillen imuroin koko asunnon ja heti perään luuttusin lattiat. Ruokaakin ehdin laittaa, koska huomenna en ehdi töiden takia. Illan kruunasi se, että korkkasimme vihdoin saunamme! Sauna ei tosin ihan ole se minun juttuni, mutta oli se ihan kiva istua kerrankin lämpöisessä, kun täällä asunnossamme on muuten aika kylmä (;

Ja jottette kyllästyisi näihin asuntokuviin, niin tässä niitä teille lisää: 

redi! vähän tosin tuli vielä pientä hienosäätöä

meillä on jo ihan joulu (: 

huono kuva, mutta äippä osti meille sohvatyynyt (: kiitos mamma<3

ne on niiiiin IHANAT 

ja VAALEANPUNAISET<3

mies laittaa johdot...

... nainen syö konvehteja sohvalla.

Kiittäen ja kumartaen, Miisa

Muuttojuttua!

Viime aikoina olen opiskellut, paiskinut töitä, paiskinut lisää töitä ja mikä parasta, olen MUUTTANUT omaan kotiin <3 Tänään siis muutimme A:n kanssa Malmille ja asunto näyttää jo kodilta (: Otin teille maistiaisiksi pari kuvaa, valaistus on ihan hirveä, koska meillä ei ole vielä kunnon lamppuja, mutta enköhän saa paremmat kuvat laitettua sitten, kun täällä on täysin valmista (: Tässä kuvat ja nyt taidankin painua pehkuihin melko suoraan, koska takana on hyyyvin pitkä päivä!

olkkari on vielä vähän kesken! 

Kiittäen ja kumartaen, Miisa

Kaikki muuttuu mutta antaa sen muuttua

Pitkä aika on kulunut edellisestä postauksestani! Viikossa on tapahtunut P-A-L-J-O-N! Saimme A:n kanssa yhteisen asunnon ja muutto on jo 5.11 (:: Vuokrasopimus allekirjoitettiin eilen. Sähkösopimus ja laajakaista hankittiin eilen, muuttoilmoitus tehtiin eilen. Vielä pitäisi hankkia kotivakuutus! Yhtäkkiä meistä onkin tullut aikuisia. Tai ainakin meidät on istutettu aikuisten saappaisiin ja heidän maailmansa vastuuteen, pelottavaa jopa. Onneksi meillä on jo valmiiksi suht paljon huonekaluja yms. ja asunnon omistaja jättää meille ihanan ruskean levitettävän sohvan<3 (Itse asiassa asunnossa asuu tällä hetkellä ystäväni E (; ) Vielä pitäisi hankkia pyykinpesukone ja olohuoneeseen matto, niin olisin tällä erää sisustukseen tyytyväinen (: Ehkä pari tyynyä sohvalle.. :D

Haluan ehdottomasti turkoosit tyynyt sohvalle ja vaalean/rusehtavan karvamaton olohuoneeseen (: Makuuhuoneen sisustaminen saa jäädä toistaiseksi!

tämmöinen pöytäliina meillä itseasiassa jo onkin!

Kiittäen ja kumartaen, Miisa

Näen sateenkaaren ja kuiskaan sulle toivomuksen

Elämällä on tapana heittelehtiä sinne sun tänne. Milloin se kuljettaa meidät läpi kukkakedon ja milloin se heittää meidet keskelle nyrkkeilykehää. Oma elämäni on ollut melkoista vuoristorataa viime vuosina. Välini vanhempieni kanssa eivät ole olleet mitä parhaimpia ja välillä istun öisin suihkunurkkauksessa miettien, pidänkö vanhempiani edes vanhempinani? Vai ovatko he minulle vain jotkin aikuiset ihmiset, ikäänkuin kämppikset, joiden kanssa moikataan kun törmätään, mutta muuten vältellään viimeiseen asti. Viime aikoina vaakani on kallistunut jälkimmäiseen. En muista, milloin vanhempani olisivat kysyneet "Mitä kuuluu?" "Miten päivä meni?" "Miten jaksat?". Nyt kun mietin, en edes muista mistä keskustelemme, jos keskustelemme. 

Mielestäni vanhemman tärkein tehtävä on suojella ja rakastaa lasta. En muista saaneeni nuoruusvuosieni aikana melkeimpä lainkaan rakkautta tai ymmärrystä osakseni. Ehkä vanhemmillani on outo tapa osoittaa rakkautta, mistäs sitä tietää. Meillä kaikilla on huonot päivämme. Päivät, jolloin kaikki menee pieleen ja tuntuu siltä, että kaikki olisi itseään vastaan. En ole ikinä saanut osoittaa kotona millään tapaan huonoa päivääni. Meillä ei saa kotona kuin hymyillä. Jos minulla on ollut huonoja päiviä, olen ollut vain angstaava ja itsekäs teini, joka voisi miettiä suurempiakin murheita. Mutta tietenkin vanhempani ovat saaneet huutaa ja raivota, haukkua ja nälviä niin paljon kuin ovat halunneet. Jos olen pistänyt vastaan on takaisin tullut milloin käsi, milloin kirja, milloin mikäkin. Pari vuotta sitten tajusin ystäväni avulla, mitä tuo kaikki oli minulle tehnyt. Olen aina padonnut kaikki negatiiviset tunteeni sisälle, enkä ole puhunut niistä saati sitten näyttänyt niitä. Sain ahdistuskohtauksia ja vihanhallintani oli ja on edelleen huonoa. Tosiaan, olimme juuri tutustuneet tämän ystäväni kanssa ja hän totesi "Miisa. Mä oon huomannu, et sä esität vahvaa. Kukaan muu ei oo tajunnu. Mut tiedätsä? Ei sun oikeesti tartte." Nykyään, jos itkettää niin minähän itken. Jos joku on pielessä, niin minähän sanon siitä. 

Tällä hetkellä menee niinkin hyvin, että asun A:n perheen kanssa. Vanhempani eivät ymmärrä minua, enkä minä ymmärrä heitä. Onneksi olen jo tottunut tähän. Sain häätöilmoituksen ja nyt toivon, että VVO huomaisi hakemukseni ja saisimme A:n kanssa hyvin pian oman asunnon. Ei ole järin kiva pyöriä toisten nurkissa ja syödä toisten jääkaapista, kun ei ole antaa mitään takaisin. 

En oikeastaan edes tiedä miksi kirjoitan tästä. Miksi jaan tämän kaikille? Ehkä olen kyllästynyt ottamaan elämältä turpaan 6-0. Ehkä haluan, että joku, jolla on samanlaista, tajuaa lähteä äkki menemään. Itse en ikinä ole uskaltanut. En ennenkuin nyt.

Kiittäen ja kumartaen, Miisa 

Hukun pehmikseen ja sukellan popcorneihin

Yay!! Ajattelin tulla kertomaan teille parista ekasta työpäivästäni! Tai no, perehdytyksiähän ne ovat vielä olleet, mutta kuitenkin (: 

Eilen olin siis ekaa päivää töissä ja tänään toista, ja näissä kahdessä päivässä on ehtinyt oppia kaikenlaista! Olen paistanut popparia, tehnyt pehmiksiä ja jäätelöannoksia, oppinut kassan käytön (ainakin suurimmalta osin) ja mikä tärkeintä, olen syönyt paljon ylijäämäkarkkia<3 Oheismyynnin puolella olo on oikeasti kivaa! Okei, arkisin on ehkä vähän pelkkää seisoskelua, kun ei ole niin paljoa asiakkaita, mutta kyllä siinäkin keksii kaikkea pientä näperreltävää itselleen (: Nyt täytyy katsoa miten sitten pärjään yksin ilman sitä tukea ja turvaa siinä takana, kun menen perjantaina heti pitkään vuoroon yksin :o Ehkä vähän jännittävää sitten tulla yömyöhään pois junalla, kun en siis tietenkään ole yhtään vainoharhainen pimeällä :D Ensi viikolla on lippukassan perehdytys, niin kerron sitten miten meni (: 

Tosissaan seuraavat pari viikkoa en ehdi oikeastaan tekemään mitään muuta kuin töitä ja lisää töitä, joten blogin puolella saattaa olla hiljaista! Älkää siis ihmetelkö (: 

my place!

muistakaa kaveria/sisarusta/lasta (: 

Kiittäen ja kumartaen, Miisa