Kaikki muuttuu mutta antaa sen muuttua

Pitkä aika on kulunut edellisestä postauksestani! Viikossa on tapahtunut P-A-L-J-O-N! Saimme A:n kanssa yhteisen asunnon ja muutto on jo 5.11 (:: Vuokrasopimus allekirjoitettiin eilen. Sähkösopimus ja laajakaista hankittiin eilen, muuttoilmoitus tehtiin eilen. Vielä pitäisi hankkia kotivakuutus! Yhtäkkiä meistä onkin tullut aikuisia. Tai ainakin meidät on istutettu aikuisten saappaisiin ja heidän maailmansa vastuuteen, pelottavaa jopa. Onneksi meillä on jo valmiiksi suht paljon huonekaluja yms. ja asunnon omistaja jättää meille ihanan ruskean levitettävän sohvan<3 (Itse asiassa asunnossa asuu tällä hetkellä ystäväni E (; ) Vielä pitäisi hankkia pyykinpesukone ja olohuoneeseen matto, niin olisin tällä erää sisustukseen tyytyväinen (: Ehkä pari tyynyä sohvalle.. :D

Haluan ehdottomasti turkoosit tyynyt sohvalle ja vaalean/rusehtavan karvamaton olohuoneeseen (: Makuuhuoneen sisustaminen saa jäädä toistaiseksi!

tämmöinen pöytäliina meillä itseasiassa jo onkin!

Kiittäen ja kumartaen, Miisa

Näen sateenkaaren ja kuiskaan sulle toivomuksen

Elämällä on tapana heittelehtiä sinne sun tänne. Milloin se kuljettaa meidät läpi kukkakedon ja milloin se heittää meidet keskelle nyrkkeilykehää. Oma elämäni on ollut melkoista vuoristorataa viime vuosina. Välini vanhempieni kanssa eivät ole olleet mitä parhaimpia ja välillä istun öisin suihkunurkkauksessa miettien, pidänkö vanhempiani edes vanhempinani? Vai ovatko he minulle vain jotkin aikuiset ihmiset, ikäänkuin kämppikset, joiden kanssa moikataan kun törmätään, mutta muuten vältellään viimeiseen asti. Viime aikoina vaakani on kallistunut jälkimmäiseen. En muista, milloin vanhempani olisivat kysyneet "Mitä kuuluu?" "Miten päivä meni?" "Miten jaksat?". Nyt kun mietin, en edes muista mistä keskustelemme, jos keskustelemme. 

Mielestäni vanhemman tärkein tehtävä on suojella ja rakastaa lasta. En muista saaneeni nuoruusvuosieni aikana melkeimpä lainkaan rakkautta tai ymmärrystä osakseni. Ehkä vanhemmillani on outo tapa osoittaa rakkautta, mistäs sitä tietää. Meillä kaikilla on huonot päivämme. Päivät, jolloin kaikki menee pieleen ja tuntuu siltä, että kaikki olisi itseään vastaan. En ole ikinä saanut osoittaa kotona millään tapaan huonoa päivääni. Meillä ei saa kotona kuin hymyillä. Jos minulla on ollut huonoja päiviä, olen ollut vain angstaava ja itsekäs teini, joka voisi miettiä suurempiakin murheita. Mutta tietenkin vanhempani ovat saaneet huutaa ja raivota, haukkua ja nälviä niin paljon kuin ovat halunneet. Jos olen pistänyt vastaan on takaisin tullut milloin käsi, milloin kirja, milloin mikäkin. Pari vuotta sitten tajusin ystäväni avulla, mitä tuo kaikki oli minulle tehnyt. Olen aina padonnut kaikki negatiiviset tunteeni sisälle, enkä ole puhunut niistä saati sitten näyttänyt niitä. Sain ahdistuskohtauksia ja vihanhallintani oli ja on edelleen huonoa. Tosiaan, olimme juuri tutustuneet tämän ystäväni kanssa ja hän totesi "Miisa. Mä oon huomannu, et sä esität vahvaa. Kukaan muu ei oo tajunnu. Mut tiedätsä? Ei sun oikeesti tartte." Nykyään, jos itkettää niin minähän itken. Jos joku on pielessä, niin minähän sanon siitä. 

Tällä hetkellä menee niinkin hyvin, että asun A:n perheen kanssa. Vanhempani eivät ymmärrä minua, enkä minä ymmärrä heitä. Onneksi olen jo tottunut tähän. Sain häätöilmoituksen ja nyt toivon, että VVO huomaisi hakemukseni ja saisimme A:n kanssa hyvin pian oman asunnon. Ei ole järin kiva pyöriä toisten nurkissa ja syödä toisten jääkaapista, kun ei ole antaa mitään takaisin. 

En oikeastaan edes tiedä miksi kirjoitan tästä. Miksi jaan tämän kaikille? Ehkä olen kyllästynyt ottamaan elämältä turpaan 6-0. Ehkä haluan, että joku, jolla on samanlaista, tajuaa lähteä äkki menemään. Itse en ikinä ole uskaltanut. En ennenkuin nyt.

Kiittäen ja kumartaen, Miisa 

Hukun pehmikseen ja sukellan popcorneihin

Yay!! Ajattelin tulla kertomaan teille parista ekasta työpäivästäni! Tai no, perehdytyksiähän ne ovat vielä olleet, mutta kuitenkin (: 

Eilen olin siis ekaa päivää töissä ja tänään toista, ja näissä kahdessä päivässä on ehtinyt oppia kaikenlaista! Olen paistanut popparia, tehnyt pehmiksiä ja jäätelöannoksia, oppinut kassan käytön (ainakin suurimmalta osin) ja mikä tärkeintä, olen syönyt paljon ylijäämäkarkkia<3 Oheismyynnin puolella olo on oikeasti kivaa! Okei, arkisin on ehkä vähän pelkkää seisoskelua, kun ei ole niin paljoa asiakkaita, mutta kyllä siinäkin keksii kaikkea pientä näperreltävää itselleen (: Nyt täytyy katsoa miten sitten pärjään yksin ilman sitä tukea ja turvaa siinä takana, kun menen perjantaina heti pitkään vuoroon yksin :o Ehkä vähän jännittävää sitten tulla yömyöhään pois junalla, kun en siis tietenkään ole yhtään vainoharhainen pimeällä :D Ensi viikolla on lippukassan perehdytys, niin kerron sitten miten meni (: 

Tosissaan seuraavat pari viikkoa en ehdi oikeastaan tekemään mitään muuta kuin töitä ja lisää töitä, joten blogin puolella saattaa olla hiljaista! Älkää siis ihmetelkö (: 

my place!

muistakaa kaveria/sisarusta/lasta (: 

Kiittäen ja kumartaen, Miisa

Leivon maailman suklaasta ja juoksen tuulta päin

Sateista maanantaita itse kullekkin! (: Viikonloppu oli ja meni ja kerrankin tein jotain muuta kuin istuin teeveen äärellä. Lauantaina käytiin A:n kaverin luona Tampereella ja vietettiinkin siellä koko päivä. Oli tosi kiva tutustua A:nkin tuttuihin ja käydä ihka ensimmäistä kertaa Tampereella! :D Tarkoituksenani oli saada sieltä vähän kuvamateriaalia tänne blogin puolelle, mutta myrskyinen tuuli ja ihanan vilpoinen sade pilasivat yksissä tuumin suunnitelmani ): Tampere oli mielestäni ihan älyttömän kiva paikka! Ja siellä oli yllättävän hyvät ostosmahdollisuudetkin (: Yksi leivontakirja tarttui alennuksesta mukaan! Ja jos satutte kaupunkiin eksymään, niin suosittelen lämpimästi ravintolaa nimeltään Hook. Se sijaitsee ihan torin lähellä ja sieltä saa ihania wingsejä, mozarellatikkuja, cribsejä jne.. niin hyvää <3

Sunnuntaina näin ihanaa ystävääni ja käytiin kävelemässä vähän maalaismarkkinoilla. Mukaan lähti tietenkin donitseja ja metrilakuja, mitäs muutakaan (: Nyt suuntaan optikolle kuulemaan tuomion siitä, kuinka paljon näköni onkaan huonontunut :o 

Ps. Käykää kurkkaamassa tämä arvonta (: Rakastan tätä kynsiblogia! <3
Ps. Check out this awesome giweaway (: I love this nailblog! <3
The Daily Lacquerista -arvonta!

Kiittäen ja kumartaen, Miisa

Olet elämäni onnellisin päivä

Buenos dias ihanaiset! (: Oli ihan pakko tulla hehkuttamaan teille, että sain sen työpaikan!!!! Joten tervetuloa ensi viikon tiistaista lähtien Tennispalatsin Finnkinoon asioimaan, koska tämä tyttö on siellä töissä!! (; Olen niiin ikionnellinen (::::

Sitten sain vihdoinkin aikaiseksi kuvattua uudet rakkauskenkäni!<3 Tai siis sain A:n viimeinkin ottamaan ne kuvat :D Täydelliset nilkkurit, joissa on tukeva, melko lyhyt korko (koska jostain syystä en halua näyttää 190 senttiseltä..) ja jotka kestävät säätä kuin säätä! Eli perfecto, koska tämä suomen syyskeli nyt on ollut vähän sitä sun tätä.

Tänään on ollut ihana ilma, nauttikkaa siitä!<3 Ps. Kohta suuntana Hifk-Jokerit peli (:: 

Kiittäen ja kumartaen, Miisa

Aladeen matafaka!

Ihan mahti päivä takana! (: Aamulla heräsin "virkeänä" englannin kokeeseen. Kokeeseen lukemisen aloitin noin puoli tuntia ennen kokeen alkua ja voitte siitä sitten aivan itse arvata kuinka hyvin se koe meni! Mutta ei se vielä mitään, biologian kirjoitusten alustavat pisteet olivat tulleet, eikä tämä tyttö päässyt niistä läpi :D Asia ei kuitenkaan masentanut mieltä, koska....... myös matematiikan alustavat pisteet olivat tulleet! Tähän kohtaan rumpujen pärinää.. sain 50/60 pistettä eli viime syksyn rajojen puitteissa ihanan, upean ja rakastettavan 90 asteen kulmassa olevan kirjaimen L! <3 Suoraan sanottuna hypin onnesta! Tosin opettajamme mukaan pisteemme olivat niiin hyviä, että hän ihmettelisi jos ne eivät laskisi. Tässä tapauksessa YTL:n antama arvosana olisi E, mutta olen silti erittäin tyytyväinen itseeni, koska onnistuin kerrankin jossakin oikeasti! (: Lukion olen suorittanut ainoastaan rämpimällä siellä pohjamudissa ja kerrankin sain nähdä pienen valon pilkahduksen siitä, etten minä oikeasti olekkaan ihan tyhmä! <3

Päivä jatkui kivasti, käytiin R:n kanssa vähän koulukirjaostoksilla ja syömässä, josta suuntasin rakkaan L:n ja hänen pikkuisen pojun luokse kyläilemään<3 Oikeasti, on maailman ihaninta pitää niin suurta ihmettä kuin pientä vauvaa sylissä ja syöttää sitä (: Pientä ei voinut olla tuijottelematta, nuuskimatta ja pusuttelematta!<3 Vielä saadaan jännittää kolmisen viikkoa, että mikähän mahtaa tämän pikku hurmurin nimeksi tulla (:

Huomenna suuntaan aamusta jatkohaastatteluun (pitäkää kaikki peukkuja (: ), sieltä nään E:tä jonka kanssa menemme katsomaan Magic Miken (komeita miehiä kaikkialla)! Leffan jälkeen menen taas L:n luokse pitämään seuraa äippälomalaiselle ja illalla menemmekin yhdessä tanssitreeneihin (: Mukava päivä siis tiedossa!


                




Postauksessa ei tällä kertaa ole kuvia, mutta pari päivän biisiä kylläkin! (: 

Kiittäen ja kumartaen, Miisa

Sataa sataa ropisee pilipili POM

Vihaan siivousta, mutta tänään minuun iski ihan älytön siivouskärpänen! Kaikista pahinta ovat olleet nuo minun kaapit, jotka pursuavat tavaraa, vaikka kuinka heittäisin sitä menemään :D Mutta tänään olen iloisesti siivonnut koko kaappirivistöni ja käyttänyt siihen ajan, joka piti käyttää englannin kokeeseen lukemiseen<3 Yhdestä kaapista otin ennen ja jälkeen kuvat, joilla päätin teitä blogitovereitani ilahduttaa :D So here it comes... 

Kovan työn jälkeen päätin osoittaa mieltäni tuolle surkealle säälle! Tai miten sen nyt ottaa... Onhan se ihan kiva kävellä koirien kanssa kylmässä syyssateessa, aina joskus (: 

kynsilakatkin osoittivat mieltään <3

Jospa nyt pääsisin jopa avaamaan sen kirjan, jotta pääsisin vaikka siitä kokeesta läpikin! Kivaa viikon alkua kaikille (: Ps. Jatkohaastattelu keskiviikkona!

Kiittäen ja kumartaen, Miisa