Imma back!

Hei ihanainen blogiväki!! Pitkä aika on kulunut edellisestä postauksesta, mutta nyt minäkin olen taas täällä mukana! (: Kirjoitukset on syksyn osalta ohi ja voin huokaista helpotuksesta<3 Biologiasta en suoriutunut mallikkaasti, mutta matikan jälkeen jäi tosi hyvä fiilis itselle ja toivotaan, että sieltä tulisi se E (: Vielä täytyisi lukea englannin kokeeseen, mutta sen jälkeen alkaakin lukioaikani toiseksi viimeinen jakso, JES!

Kirjoitusten ohella ei ole elämääni mahtunut mitään muuta huikeaa, tosin viikko sitten vietimme A:n kanssa romanttisen viikonlopun ihan kahdestaan (: Katseltiin leffoja, nukuttiin pitkään, kokattiin ja syötiin kynttiläillallista<3 Oli kyllä ihan superihanaa pitkästä aikaa. Eilenkin pääsi vähän tuulettumaan ja tanssimaan, kun vietimme kaverini 18-vuotisjuhlia. Yritettiin siellä pienellä porukalla saada vähän muidenkin tanssijalkaa vipattamaan, kun pienessä piirissä yksin tanssimme :D 

Nyt lähden käyttämään koiria ulkona ja jos vielä illemmalla jaksan lakata kynnet, niin laitan niistä varmaankin kuvaa tänne (: Täytyy katsoa jaksanko, koska huomen aamulla on klo 9.00 työhaastattelu!! Jännittää kovasti (: 

Kiittäen ja kumartaen, Miisa

Happy outside, but broken inside

Hei! Täällä blogini puolella on ollut melko hiljaista viime aikoina. Siihen on kyllä ihan syykin! Koko elämäni on tällä hetkellä erittäin hujan hajan, enkä oikein saa sitä millään tavalla järjestettyä :o Senpä takia blogi ei ole ollut ensisijaisena ajatuksen kohteena viime päivinä! Yksityiselämäni lisäksi edessä on kirjoitukset, jotka eivät ainakaan millään tapaa auta asioideni järjestymistä. Tulin kuitenkin ilmoittamaan tästä teille, jotta ette ihmettele, mistä johtuvat viimeaikaiset aiheettomat postaukset ja blogihiljaisuuteni. Lupaan kirjoittaa tänne aina kuin vain on suinkin mahdollista ja varmasti viimeistään kirjoitusten jälkeen! (: 

Tähän kuitenkin vielä kuvaa, koska viimein sain hieman väriä kulmiini, jotka eivät ennen lainkaan näkyneet! Ja pitkästä aikaa viihdyn taas suorissakin hiuksissa (: 

unohdin silmälasit kotiin koko päiväksi! olin sokea kuin lepakko haha

Kiittäen ja kumartaen, Miisa

Harakkana lennän vain

Olen todellakin kuin jokin harakka, joka on kaiken kimaltavan perään! Ja koska rahaa ei ole hankkia kaikkia ihania koruja ja sormuksia, niin olen yhdistänyt kaksi intohimoni kohdetta: kynnet ja kimallus! Blingiä ei voi ikinä olla liikaa. Se on mottoni kynsien suhteen :D Jotkut saattavat ehkä mennä hieman överiksikin, mutta mikään ei voita märän kynsilakan hajua ja sitä suurta iloa, jonka saa siitä kaikesta glitteristä<3 Muuta ei sitten tällä kertaa olekaan. Elämä kulkee samaa mallia kuin viime postauksessa, tosin olen ryhdistäytynyt ja aloitin tänään matikan ylioppilaskirjoituksiin lukemisen!!! (Tähän väliin taputan itselleni ja esitän hurraa-tanssin, jonka kaikki huono-onniset ohikulkijat näkevät ikkunastani<3) Huomenna voisin ryhdistäytyä biologian lukemisen saralla. Kaikki aikanaan :D

Kiittäen ja kumartaen, Miisa

Aikuisuuden kohtaa jokaisella polulla

Heippahei! Viimeiset pari päivää olen viettänyt netissä selaillen työpaikkoja ja asuntoja. Työpaikka. Ihka oma asunto. Nämä kaksi ovat asioita, jotka iskevät ilkeästi vasten kasvoja. Periaatteessahan ne ovat aivan ihania asioita! On ihana haaveilla oikeasta työpaikasta, josta saisi säännöllisesti palkan, jota voisi tuhlailla, ihana haaveilla omasta asunnosta, jossa saisi oleskella ilman jatkuvaa nalkutusta olan takana. Mutta todellisuus onkin aivan toinen. Työpaikkahakemuksia saa lähettää vaikka sata päivässä ilman minkäänlaista vastausta. Juuri täysi-ikäistyneitä opiskelijoita (lukiolaisia) ei huolita oikeastaan minnekkään, joka on todella surullista, koska motivaatiota ja intoa siihen työntekoon löytyisi vaikka muille jakaa! Ja sen ihanan oman asunnon pilvilinna romahtaa siinä vaiheessa, kun aletaan puhua yhtiövastikkeista, vakuuksista, sähkö-ja vesimaksuista, toimeentulotuista, asumis-ja opiskelutuista... Tietenkin kaikki nuo asiat on tiennyt etukäteen, mutta kun niitä alkaa itse hoitamaan, niin omaan asuntoon muuttaminen ei kuulostakkaan niin upealta! Joka tapauksessa, olemme A:n kanssa katselleet oikein kivaa pikku yksiötä ihan tästä läheltä. Vuokra on kohtuullinen, koska asunnot ovat upouusia ja ne luovutetaankin vasta lokakuussa (: Huomenna siis edessä työvoimatoimisto, Kelan toimisto ja mahdollisesti sosiaalityöntekijöiden palveleva puhelin! 

Tuosta A:n kanssa yhteenmuuttamisesta. Olemme saaneet aika paljon negatiivista palautetta kavereilta siitä, että muuttaisimme yhteen, kun olemme seurustelleet VAIN neljä kuukautta. Voiko kenellekkään sanoa aikarajaa sille, milloin tuntuu oikealta muuttaa yhteen? Tuntuu oikealta mennä kihloihin tai naimisiin? Tai hankkia lapsia? Tuntuu jotenkin typerältä, että ihmiset tulevat arvostelemaan ja sanomaan, että teemme nyt aivan väärin, että ei tuossa vaiheessa suhdetta mitään tuollaisia suunnitella! Olemme A:nkin kanssa kuitenkin tunteneet jo yli kolme vuotta. Pitäisikö tässä odotella seuraavat kolme vuotta, että olisi jotenkin hyväksyttävämpää muuttaa yhteen? Onko teillä lukijoilla asiasta jotakin mielipidettä tai oletteko kohdanneet samanlaista omassa elämässänne? 

Olen minä vähän rentoutunutkin (: Tänään kävin todella pitkästä aikaa mummon luona kylässä! Oli tosi kiva jutella sen kanssa kaiken maailman jutuista. On niin hauska kuunnella niitä iänikuisia eläkeläistenkerhon juttuja ja tarinoita siitä, mitä mummon naapureille on viimeaikoina tapahtunut :D Sitten on niin ihanaa, kun mummo rupee muistelemaan äitin ja enon lapsuutta ja nuoruutta ja sitä kun oltiin veljen kanssa pieniä (:  On ihana muistella mummon kanssa ukkia ja kaikkia ukin höpsötyksiä, jotka tuntui tietenkin ennen tosi tyhmiltä ja ehkä ärsyttäviltäkin, mutta joita nyt kaipaa ihan älyttömästi! Eniten kaipaan sitä, kun ukki aina soitti joka ilta ja tarkisti, ettei mulle oo tapahtunu mitään kamalaa<3 Ja sitten on vaan ihan mukavaa istuskella mummon kanssa ja kattoa telkkaria. Se on mun esikuva<3 

täytin kerran 18. ps. tuli heti ikävä vaaleita hiuksia ):

mun pieni tuhisija <3

Kiittäen ja kumartaen, Miisa

Satuprinsessaa sä oottaa saat

Hola mi amigos!! (: Viikko on hurahtanut silmissä pelottavankin nopeasti! En edes muista mitä kaikkea olen viikon aikana tehnyt :oo Alkuviikosta olin kipeänä ja keskiviikkona oli seurakunnan startti-ilta uusille isosille. Leivottiin sinne R:n kanssa 190 kappaletta fetajuustokolmioita! Sen jälkeen hieman väsytti<3 Sitten olenkin tainnut vain neuloa, leipoa ja nukkua A:lla.

Tälläkin hetkellä olen A:lla ja vietän rauhallista facebook-aikaa yksin yläkerrassa sillä välin, kun miehet katsovat formuloita! Sanotaan, että tyttö hankkii aina isänsä kaltaisen miehen. No, jos penkkiurheilusta puhutaan niin kyllä, A on juurikin samanlainen kuin isäni ( ja varmaan suurin osa kaikista suomalaisista miehistä..) Ihan sama, mitä urheilua teeveestä tulee niin maailmankirjat ovat sekaisin, jos sitä ei pysty jostain syystä katsomaan! Huuto on mitä järkyttävin, jos joku tekee maalin/saa pisteen/ohittaa toisen/kaatuu/voittaa... jne. Minä, joka ennen kyllä katsoin jonkin verran urheilua, vihaan nykyään sitä niin paljon, että en edes siedä ajatusta siitä, että joutuisin sitä katsomaan tai edes kuulemaan! Onko täällä muita hengenheimolaisia, jotka joutuvat "kärsimään" tästä testosteronia täynnä olevasta ilmiöstä? Ps. Se valituksen määrä, jos teeveestä tulee Täydelliset Naiset ja mies joutuu jopa kerran elämässään katsomaan sitä..! :D

Tässä vielä kuva tälläisistä prinsessa-kynsistä, jotka tein tuossa pari päivää sitten (: Käytin neljää eri punaisen/pinkin sävyä, joita töpöttelin kerroksittain kynnelle. Lopuksi töpöttelin kärkiin vielä vähän hopeaa ja lisäsin glittereitä (; 

Kiittäen ja kumartaen, Miisa