Sekavan purkautumiseni jälkeen voin huokaista helpotuksesta. Olen ollut viime aikoina melko kireä ja vihoitellut A:lle todella turhistakin jutuista. Kaikki vain jotenkin stressaa, enkä tiedä miten saisin stressin purettua. Hieman on helpottanut se, että aloin taas näin syksyn alun kunniaksi neulomaan! On ihanaa tuntea puikkojen viileys ja kuljettaa karheaa lankaa sormenpäiden välissä. Se rauhoittaa. Kuunnella puikkojen hempeää helinää, kun ääni saa kanssaolijat hulluuden partaalle. <3
Nyt painun täyttämään lisää työhakemuksia, joita olen tässä jo koko viikonlopun täytellyt (korjaan katsellut), sillä työpaikka olisi nyt elintärkeä, sillä oman kodin hankkiminen olisi väistämättä edessä! Sen jälkeen menen sohvalle nukkumaan flunssaani pois, jotta pääsen kyläilemään mummolassani (:
Biisi joka saa hyvälle tuulelle!
Kiittäen ja kumartaen, Miisa





























































