Hämärässä kuljen etsin elävää vettä

Aurinkoa, tummia pilviä, tylsistymistä, hauskanpitoa. Näitä on tänään riittänyt! On ollut tosi kiva päivä kaikenkaikkiaan (: Nähtiin viime viikkoisten riparilaisten kanssa Heurekalla ja istuskeltiin siellä pari tuntia juttelemassa. Oli kiva, että meitä oli jopa parisenkymmentä tyyppiä paikalla! Sieltä tulin kotiin tuossa hieman ennen kahdeksaa ja ajattelin, että teen harjoitusteoriakokeet, mutta päädyinkin koneelle muokkailemaan kuvia ja tekemään kaikkea muuta yhtä hyödyllistä.. -.- Sen jälkeen A soittikin ja juttelimme puhelimessa 45 min, enkä tiedä miten ihmeessä enää jaksan tehdä niitä kokeita :D Huomenna niiden pitäisi olla valmiit..


Harjoituskokeiden teko ja muutenkin inssiin ja ylppäreihin valmistautuminen stressaa. Olen kyllästynyt itseeni! Yritän koko ajan ottaa itseäni niskasta kiinni ja aloittaa lukemisen, mutta sitten keksinkin kaikkea "parempaa" tekemistä. Miksi on niin vaikeaa keskittyä niihin oikeasti tärkeisiin asioihin? Miksi pitää jättää valmistautuminen viime tinkaan? Kaikista ärsyttävintä on, että asioiden viime tinkaan jättäminen on juurtunut niin pahasti luonteeseeni, että sitä on todella vaikea korjata /: Asiaa ei ole helpottanut todellakaan se, etten ole erinäisistä syistä viettänyt koko kesänä juurikaan aikaa kotona, vaan kaikki vapaa-aikani olen ollut A:lla. Nyt A on viikon Lapissa ja minulla olisi aikaa, mutta sitten tulee soittoa kaikilta kavereilta, että voidaanko nähdä, voitko laittaa kynnet, lähdetkö mukaan? Ja koska olen liian kiltti, niin en sano ei. Ja oikeasti haluan myös nähdä ystäviäni, sillä joitain en ole nähnyt koko kesänä! Miksei aikaa voisi pysäyttää ja kelata taaksepäin, jotta voisin tehdä kaikki tärkeät asiat silloin, kun niille olisi oikeasti ollut aikaa? Tekstistäni varmaankin huomaa, kuinka sekaisin pääkoppani on, sillä en saa tähänkään kirjoitettua mitään selkeää. Pelkkiä kysymyksiä, joista kukaan ei ota selvää. En edes minä. 

Kiittäen ja kumartaen, Miisa