Pahoitteluni, ettette saaneetkaan mitään luettavaa lupauksistani huolimatta! Yritän parantaa tapani :o Vietin viime yönä neljä tuntia sängyssä etsien unta. On maailman ahdistavin tunne olla saamatta unta, jos ei voi liikkua herättämättä toista. Niinkuin viime yönä. Huomasin kuinka paljon koulu stressaakaan minua! Tälläkin hetkellä pitäisi tehdä äidinkielen päättötyötä: analysoida blogeja. Totta, saan viettää aikani blogien parissa, mutta niitä selaillessa mieli herpaantuu ja kaikki kaatuu. Äidinkielen ohella olisi miljoona muuta asiaa, jotka koulussa pitäisi hoitaa. Koeviikkokin lähestyy, ylioppilaskirjoituksiin pitäisi ilmottautua ja ehkä jo lukeakin. Ylioppilaskirjoitukset. Mikä niin ihana ja yhtäaikaa kamala sana. Se on sana, joka sisältää viimeisen askeleen kohti lukion päättämistä, mutta samalla sana, joka tietää hikeä ja tuskaa, ahdistusta ja vastuuta. Vastuuta omasta elämästä, jatko-opinnoista, tulevasta ammatista. Haluaisin pistää maailmalle vastaan ja sanoa etten ole vielä pitkään aikaan valmis päättämään mitä elämältä haluan! Mutta ei. Vuoden päästä tästä en saa olla lapsi, vaan minun täytyy olla aikuinen. Vuosi on ehkä pitkä aika ja pohdin tätä mahdollisesti tällä hetkellä turhaan, mutta vuosi on myös aika, joka vilahtaa ohi hetkessä.
Tänään vietän viimeistä "vapaana vanhemmista"-päivää. He ovat olleet lomailemassa Turkissa ja olen pitänyt taloa sillä välin pystyssä. Koko rauhallinen "vapaa" viikkoni on mennyt koulujuttuja tehdessä. Tämäkään päivä ei siitä sen kummemmaksi muutu (: Esitelmien ohella käteen taitaa tarttua myös imuri ja moppi. Onneksi on A, joka patistaa hoitamaan hommat, kun oma into meinaa jo loppua!
Aurinkoista maanantaita kaikille!<3
Kiittäen ja kumartaen, Miisa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista (: