Olimme asuneet A:n kanssa kaksi kuukautta saman katon alla ennen kuin hän lähti. Kaksi kuukautta on niin lyhyt ja samalla niin pitkä aika. Siinä ehti tottua toisen läheisyyteen, oli aina se oma tuki ja turva siinä parin metrin päässä, mutta nyt se nallekarhu on poissa. Sai tehdä ruokaa yhdessä, kinata tiskivuoroista, makoilla toisen kainalossa... Okei, okei pääseehän A melkeimpä joka viikonloppu kotiin lomille, mutta se ei ole sama asia! Koko intti on sekoittanut sen pojan pään ja tekee oikeasti pahaa kuunnella 24/7 niitä inttijuttuja. Kun pitää tietenkin nähdä aina kaikkia sukulaisia, jotka haluavat tietää kaiken siitä, mitä on tapahtunut ja niinpä kuuntelin tämänkin viikonlopun kaikki jutut ainakin kymmenettä kertaa, koska tietenkin olen joka päivä ajantasalla muutenkin siitä mitä tapahtuu ja milloin.
Olen yrittänyt pysyä tämän tilanteen kanssa vahvana ja itkuni itkin silloin ensimmäisinä päivinä. Mutta nyt, kun on yksin, kohtaa taas todellisuuden. Tänäänkin, kun vein A:n takaisin palvelukseen, teki suoraan sanottuna mieli haistattaa v***t koko Puolustusvoimille, tehdä uukkari ja kaasutella takaisin kohti kotia jättämättä rakasta sinne portille. Ennen minulla ei ollut mitään armeijaa vastaan ja olin itsekin täysin valmis sinne menemään, mutta kun se oikeasti tuli kohdalle, niin mielipiteeni ovat hieman muuttuneet :D Eihän tänne kuitenkaan tule mitään sotia! Eihän?
![]() |
okei tämä oli vaan pakko lisätä, koska tuo kissa!!! |
Kuulostan varmaan tosi itsekkäältä, kun näin valitan tästä asiasta. Miehethän ne sinne armeijaan joutuvat, emmekä me. Mutta omalla kohdallani mies rakastaa armeijassa oloa. Hän on niin metsä- ja aseihminen kun ihminen voi vain olla ja oikeasti nauttii intissä olosta! Ainoa vika on juurikin se, ettei näe kotijoukkoja. Mutta koska armeija on "vuosi, jolloin ei tarvitse itse miettiä mitään, kuuntelee vain ohjeita" ei niillä pojilla ole aikaa huolehtia kotiväestä, muulloin kuin öisin, jolloin he ovat niin väsyneitä, että alkavat nukkumaan hetimiten. Ei se ikävä silloin tunnu niin pahalta, kuin silloin kun miettii sitä toista koko ajan. Ensimmäiseksi kun herää aamulla. Toiseksi kun pesee hampaita. Kolmanneksi kun ajaa kouluun. Koulussa. Töissä. Kotona. Nukkumaan mennessä. !!!.
Tästä oli tarkoitus tulla jollain tapaa looginen teksti, mutta se nyt taitaakin olla pelkkää tajunnanvirtaa. Syyttäkäämme aikaa. (En uskalla mennä nukkumaan, koska olen varma, että tänne pyrkii yöllä sisään joku hullu...) :D Loppuun vielä jotain random huonolaatuisia kuvia joululomalta ja viime viikoilta!
![]() |
mussut oli hoidossa <3 |
![]() |
ensimmäiset macaron-leivokset ikinä |
![]() |
ylppärikengät. kenkärakkaus<3 |
Kiittäen ja kumartaen, Miisa